Lauttasaaren opiskelijoiden pressatentti

Kysyimme Suomen tulevalta presidentiltä tasa-arvosta! Koska emme tiedä vielä, kuka on Suomen tuleva Presidentti, lähetimme kyselyn jokaiselle vuoden 2012 vaalien presidenttiehdokkaalle ja saimme vastauksia miltei jokaiselta.

Kysymykset

Tasa-arvo tarkoittaa mielestämme sitä, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan taitojensa, kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaisesti. Meissä jokaisessa on omanlaistamme osaamista ja rikkautta. Meille tasa-arvo merkitsee tasa-arvoisia mahdollisuuksia tuoda esiin myös osaamistamme - tulla huomioiduksi osaamisemme kautta ja arvioiduksi osaamisemme perusteella. Mielestämme ihmisen yksi ominaisuus ei saisi vaikuttaa tämän kohtaamaan kohteluun kaikessa (oli sitten kyseessä fyysinen rajoite tai jokin muu yksilön ominaisuus).

1. Miten Te miellätte tasa-arvon?

Jokaista pitää yhteiskunnassa kunnioittaa riippumatta syntyperästä, omasta tai vanhempien varallisuudesta, etnisestä taustasta, kansallisuudesta, uskonnosta, ihonväristä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mahdollisesta vammaisuudesta. Ihmisarvoa ei tarvitse erikseen ansaita – sen ansaitsee syntymällä tähän maailmaan.
Tämä tarkoittaa myös yhdenvertaisia mahdollisuuksia koulutukseen, asumiseen, toimeentuloon, ylipäätään hyvään elämään yhteiskunnassa. Suomi voi vain pärjätä pitämällä huolta jokaisesta täällä asuvasta.

2. Mitä osallistumisen kynnyksiä Te tunnistatte tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa - ovatko ne mielestänne ylitsepääsemättömiä?

Kynnyksiä ja esteitä on valitettavasti vielä paljon. Varallisuus, syntyperä, vanhempien koulutus ja myös kotoa opitut elämäntavat määräävät valitettavan paljon ihmisten tulevaisuutta. Lisäksi eri vähemmistöt kohtaavat yhä yhteiskunnassa erilaista syrjintää. Viime aikoina vähemmistöjen vastaiset asenteet ovat myös näkyvästi nostaneet päätään. Tätä kehitys vastaan presidentin ja kaikkien presidenttiehdokkaiden pitää toimia.

Kynnykset ovat pääosin ihmisen tekemiä. Siksi ne voidaan myös ihmisten toimesta ratkaista.

3. Onko presidentillä Teidän mielestänne mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa tasa-arvon toteutumiseen – niin opiskelussa, työelämässä kuin myös vapaa-ajan vietossa?

Presidentillä ei ole siihen vain mahdollisuus vaan velvollisuus. Vaikka Suomen perustuslaki rajaa presidentin tehtävät ennen muuta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, on hänellä sanansa sanottavana myös maan sisäisistä asioista.

Presidentti voi toimia arvojohtajana ja kiinnittää arvovallallaan huomiota yhteiskunnan ongelmiin. Mielestäni presidentin tulee olla edistämässä ja vahvistamassa kansalaiskeskustelua, jossa kansalaisten mielipiteitä kuunnellaan aidosti, ja he pääsevät vaikuttamaan.

4. Miten mielestänne presidentti voi tukea (oman näkökulmanne mukaisen) tasa-arvon toteutumista käytännössä?

Viittaan edelliseen vastaukseen. Presidentti Tarja Halonen on ollut hyvä esimerkki siitä, miten presidentti voi tukea tasa-arvon toteutumista Suomessa ja kansainvälisesti. Hän on kiinnittänyt asiaan huomiota puheenvuoroissaan, järjestämissään presidenttifoorumeissa sekä nimittämällä naisia korkeisiin valtiollisiin tehtäviin, välillä myös hallituksen tahdon vastaisesti. Lisäksi Halonen on pitänyt asioita esillä kansainvälisillä foorumeilla muun muassa YK:ssa.

Pidän tärkeänä, että presidentti pitää yhteyttä kansalaisjärjestöihin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan, rauhanjärjestöt sekä ympäristöjärjestöt toimivat tasa-arvon puolesta omilla aloillaan.

5. Onko mielestänne tärkeää tukea myös muilla kuin suomen kielellä kommunikoivien vammaisten osallistumismahdollisuuksia? Kotimaisten puhuttujen kielten lisäksi Suomessa kommunikoidaan myös muilla puhutuilla kielillä, viittomakielellä ja puhetulkkauksen avulla.

Ilman muuta. Viittomakielisten ihmisten asemaa pitää kohentaa. Esimerkiksi heille suunnattua televisio-ohjelmien tarjontaa pitäisi lisätä. Lisäksi Suomeen pitäisi säätää viittomakielilaki. Tätä koskevasta selvityksestä on olemassa kirjaus hallituksen ohjelmassa.

Yhteiskuntaan osallistuminen tarkoittaa mielestämme, paitsi mukana olemista, myös oman korren kantamista yhteiseen kekoon.

1. Onko vammaisilla mielestänne tuottavuutta yhteiskunnassa?

Mielestäni on. Silti ihmisen arvon ei pidä määräytyä vain taloudellisen tuottavuuden kautta. Jokainen ihminen on sellaisenaan arvokas. Työelämään osallistuminen ei silti tarkoita vain tuottoja työnantajalle ja palkkaa työntekijälle. Se merkitsee myös osallisuutta yhteiskunnassa, työkavereita ja sosiaalisia suhteita.

Siksi yhteiskunnan on tuettava myös vammaisten henkilöiden mahdollisuutta työllistyä. Suomessa on tehty tässä asiassa aivan liian vähän.

2. Miten näette vammaisten tuottavuuden toteutuvan käytännössä?

Nykytilanteessa on ongelmia. Siksi esimerkiksi vammaisten mahdollisuuksia päästä oppisopimuskoulutuksen piiriin on parannettava. Toinen keino olisi saada vammaisille pysyvä palkkatuki, joka helpottaisi työllistymistä. Lisäksi pitäisi tutkia, voisiko työpaikoilla olla vammaisille tai muuten vaikeasti työllistyville henkilöille erityisiä työhön valmentajia tai ohjaajia, jotka olisivat apuna työelämään kiinnittymisessä. Myös kuntien pitäisi olla nykyistä aktiivisempia vammaisten työllistämisessä.

Haluaisitteko lisätä vielä jotain, mitä emme ymmärtäneet kysyä - omilla sanoillanne ja omasta arvomaailmastanne käsin?

Vammaisten itsenäisen asumisen edellytyksiä on tuettava nykyistä enemmän. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Helsingissä tarvittaisiin useita kymmeniä asuntoja enemmän, jotta vammaiset voisivat asua itsenäisesti. Suoritin siviilipalveluksen liikuntavammaisten koulussa luokka-avustajana ja tiedän käytännössä, että vammaisten kuljetuspalvelut eivät esimerkiksi toimi riittävän hyvin. Kun muutenkin elämä on rajoitetumpaa, pitää yhteiskunnan madaltaa osallistumisen kynnyksiä eikä nostaa esteitä.

Tutustu ehdokkaille lähetettyyn kirjeeseen>>

Ehdokkaiden vastaukset saapumisjärjestyksessä: